#lovemyjob #bestjobever ja niin edelleen. Nykyään on muodikasta tai jopa puoliksi pakollista kertoa kaikille ystävilleen sosiaalisessa mediassa miten ilahtuneeksi perjantain pullakahvit tai joogahetki tekivätkään minut. Olemme “niiiin onnellisia” että saamme olla töissä juuri siellä missä olemme. Tämänkaltainen “työntekijälähettilyys” (employee advocacy) on toki organisaation johdolle mieluista nähtävää, sillä sen uskotaan (osittain ihan perustellusti) parantavan mainetta, ja helpottavan sitä kautta esimerkiksi rekrytointia tai myyntiä

Toinen – ehkä vähän perinteisempi – tapa tunnistaa hyvät työpaikat on katsoa, että missä organisaatioissa ihmisillä on tyypillisesti hyvin pitkiä työsuhteita. Tuolloin voisi ajatella että pakko työtehtävissä tai organisaatiossa on jotain hyvää olla koska ihmiset viihtyvät siellä pitkään. Oli somehehkutusta tai ei.

Itse ajattelen, että hyvä työpaikka on sellainen, joka onnistuu varmistamaan kaikissa eri työtehtävissä työskenteleville seuraavat kolme perusasiaa (itseohjautuvuusteoria, Deci & Ryan):

1. Hallitsen ja ohjaan itse omaa työtäni

Hallinnan tunne on keskeinen työtyytyväisyyden lähde. Toki haastettakin pitää olla, eli usein fiilis on parhaimmillaan silloin kun hallinnan tunteen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa. Myös kokemus siitä, että pystyy itse vaikuttamaan työtehtäviensä sisältöön tai tekemistapaan, on oleellista. Työtehtävän tasosta ja vaativuudesta riippuen ohjaamista saattaa toki tulla muualtakin, mutta tärkeintä on säilyttää jokin ohjaus- ja päätöksentekovastuu myös työntekijällä itsellään.

2. Osaan työni ja saan asioita aikaan

Kompetenssin tunne, ja parhaimmillaan positiivinen tunne siitä että “minä olen hyvä tässä” on yksi parhaista asioista mitä työelämä voi ihmiselle antaa. Osaamisen tason lisäksi on tärkeää myös päästä etenemään työtehtävissään: on turhauttavaa jos kaikkea osaamistaan ei pääse hyödyntämään tai asiat eivät etene itsestä riippumattomista syistä. Tekemisten pilkkominen riittävän pieniin osatavoitteisiin tukee usein kokemus siitä, että työtehtävissä edetään ja asioita saadaan aikaan.

3. Olen osa porukkaa ja minusta välitetään

Introverteimmätkin ihmiset kuuluvat mielellään johonkin sosiaaliseen viiteryhmään, joka tuo ammatillista identiteettiä. Haluamme tulla nähdyiksi, huomioiduiksi ja arvostetuiksi. Hyvän kulttuurin ominaispiirre on se, että ihmisiä ei jätetä yksin. Eri ihmisille välittäminen tarkoittaa eri asioita, mutta kaikille meille lienee yhteistä se, että meille tärkeitä asioita kunnioitetaan ja meidät nähdään arvokkaana yksilönä myös heikkouksista ja puutteistamme huolimatta.

—

Kun nämä, työviihtyvyyden kannalta keskeiset asiat ovat kunnossa, voidaan niiden päälle lähteä rakentamaan vielä muita kulttuurisia vahvuuksia, tai työntekijäkokemusta palvelevia lisäarvotekijöitä. Tämäkin työ toki tapahtuu ihannetapauksessa työntekijälähtöisesti ja työntekijöiden aloitteesta, ei norsunluutornista käsin suunnitellen.